Pariisittomat 2

Pitkästä aikaa voisi päivittää. Pari runoa Pariisittomat-sarjasta:

Nautiskelija ei kaipaa elämää

Hän nostaa kapeat kasvonsa pöydän päältä
valjut silmät hehkuen lasien takaa
lausuu uusinta runoaan
ylväänä nuhjaantuneessa takissaan
syyttäen sataman porttoja surkeudestaan

Mitä siitä vaikka kukaan yleisössä
ei ymmärrä hänen sanomaansa
heiltä saa viiniä, sääliviä katseita
sanoja kielellä josta ei koskaan
oppinut edes alkeita

Kadulla hymyilee kurjuudestaan riemuiten
ei ole koskaan ollut näin onnellinen
hukuttautuisi nauraen Seineen
jos se virtaisi tämän kaupungin läpi

Romantikko ei kaipaa yksinäisyyttä


Hän karkasi rakkaansa kanssa
syrjäiseen hotelliin
josta oli huikeat näkymät
kaupungin savupiippuihin

He kävelisivät käsikkäin kujilla
syleillen toisiaan katulyhdyn valossa

Puistossa heittäytyisivät nurmikolle
laskisivat yhdessä tähtiä
ja pääsisivät sataan tuhanteen

Kuvauttaisivat kihlauksensa
lähtisivät kynttiläillalliselle
auringonlaskua merenrannalle katselemaan
varpaiden upotessa hiekkaan

He suutelivat junassa ensimmäisen kerran
toinen nappasi muistokseen hätäuloskäyntivasaran

Advertisements

Leave a comment

Filed under Pariisittomat, Runot, Teksti

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s