Monthly Archives: December 2013

Unirunoja/runounia

Olen pari kertaa lukenut unessani runoja, jotka olen herättyäni muistanut ja kirjoittanut ylös.

Tämän runon vuodelta 2009 taisin unessani lukea sanomalehdestä; idea aika tavanomainen. Nimen runolle keksin vasta kirjoitettuani runon ylös: se tuntui sopivalta mukanokkelalta sanaleikiltä.

Universaali
eli unessa luettu runo



Istun ranskalaisen puiston penkillä
syön kreikkalaista salaattia

Minulla on päälläni ruotsalainen paita
amerikkalaiset farmarihousut
englantilainen takki
ja saksalaiset kengät

Tunnen olevani iso pala maailmaa

Italialaisen laukkuni uumenista
värisee suomalainen puhelin
ja käskee palata kotiin

Mutta en ikävöi sinne vielä

Seuraavan runon tilanne taisi olla jonkinlainen tilaisuus, jossa esitettiin tämä runo. Muistin herättyäni vain runon alun, mutta siitä oli helppo jatkaa:

Universaalit jäähyväiset
eli unessa luettu runo


Tilaan kallista lohta
kokoan yhteen viimeiset kolikot
ne jotka painavat takintaskuissa
eivätkä vaihdu enää seteleiksi

Minulla on liikaa aikaa suunnitella
katsoa rannekelloa joka sekunninvälein

Jos myisin lippuni
ehkä vielä voisin jäädä…

Kuitenkin tänä iltana tuntien kuluttua
kävelen jalat matkasta puutuneina
siellä missä olen aina ollut

Kasvot piilossa hatun varjon alla
toivon että en tapaisi ketään
joka kysyisi mistä palasin

Parasta unessa luettua on kyllä kolme novellin tai proosarunon pätkää samasta unesta. Näistä kaksi ensimmäistä oli puoliksi kuvina ja puoliksi mielessä oltuina teksteinä (vaikea selittää – kuin olisin lukenut tekstiä ja kuvitellut tapahtumat mielessäni). Viimeinen pätkä oli novellin viimeisiä lauseita.

Kuului kova kirskunta ja pamaus, kun auto törmäsi pikkupoikaan.
– George! huusi poika, joka oli kävellyt jalkakäytävällä tyylikkään äitinsä käsikkäin.
– Johnny, Pariisi ei ole kuin elokuvissa, nainen sanoi ja jatkoi matkaansa eteenpäin pidellen yhä poikansa kädestä kiinni.



– Tulisitko mukaani, nainen kysyi mieheltä kahvilan pöydässä.
He jättivät jälkeensä hämmentyneen tarjoilijan ja väsyneen punatukkaisen naisen.
– Haluatko ansaita rahaa? nainen kysyi ja meni kuistille, jonka oven takana oli kaksi isoa posliinikissaa. Hän nosti toisen niistä kevyesti kämmenelleen ja sanoi: – Kanna nämä yläkertaan. Kymppi yhdestä, kaksi molemmista.



Karjaisun jälkeen tiesin, että Joe on varmaan kuollut. Ajattelin hänen valtavaa maksaansa ja tiesin, ettei se voinut olla mahdollista.

Advertisements

Leave a comment

Filed under Kirjoittaminen, Runot